Lahjonta, kiristys ja uhkailu, vai kolme kovaa keinoa saada lisää ydinvoimaa?
- Pohjolan Voima, ( jonka tytäryhtiö TVO hakee lupaa Olkiluoto 4:lle) tarjoaa samalla kolmen miljardin euron satsausta bio-, tuuli- ja vesivoimaan.
- Outokumpu Oyj, joka on Fennovoima Oy:n osakas ilmoittaa Ferrokromi-investoinnin riippuvan siitä, saako Fennovoima luvan, vai ei.
- Fortum uhkaa: Ydinvoiman tuotanto voi loppua Loviisassa, kirjoittaa KL tai Voimme rakentaa ydinvoimalan ulkomaille/TS
Millä keinolla lupa sitten irtoaa, vai irtoaako? Mikä on ministeriön esitys: 0, 1, 2 vai 3?
Miksi puhutaan vain 1, 2 tai 3 luvasta, kun kaikki hakemukset ovat enimmillään kokoluokaltaan paljon suurempia, kuin nyt rakenteilla oleva maailman suurin Olkiluoto 3 (1600 MW).
Päättääkö eduskunta lisätä uusiutuvia (0-vaihtoehto), lisätä 'vähän' ydinvoimaa esim. 1800 MW, jolloin Olkiluoto 3 mukaan lukien ydinvoiman määrä yli kaksinkertaistuisi nykyisestä vai päättääkö eduskunta antaa luvat kaikille (Fortum 1800 MW, TVO 1800 MW ja Fennovoima 2500), jolloin ydinvoiman määrä saattaisi lisääntyä lähes viisinkertaiseksi verrattuna nykyiseen.
Vuonna 2002 yhden luvan käsittelyyn meni aikaa n. 4 kk nyt aioitaan kolmen hakemuksen käsittely viedä läpi vain kahdessa kuukaudessa. Miten se voisi onnistua? Ja kuulostaa myös siltä, että v:n 2002 ydinvoimapäätökseen sisällytetyt lupaukset ovat edelleen toteutumatta.
Nyt jälleen luvataan vaikka ja mitä. Onko entisestä opittu yhtään mitään?
Voisiko olla mahdollista tai jopa järkevää, että koko asia otettaisiin tarkempaan harkintaan ja päätöstä pohdittaisiin monipuolisen tiedon turvin, ei pelkästään ydinvoimayhtiöiden ehdoilla? Jospa järkevä päätös pystyttäisiin tekemään ja tehtäisiin vasta vaalien jälkeen?
